Olen tuossa hieman itsekseni naureskellut tuolle Pekka Himaselle. Tunnustan etten ole hänen tuotantoonsa juurikaan tutustunut ja tämänhetkiset mielikuvat perustuvat täysin iltapäivälehtien uutisointeihin.
Pekkahan on tavalla tai toisella verrannut itseään Mahatma Gandhiin ja jollain käsittämättömällä avauksella johdattanut asiansa mummonsa kampaviinereihin. Hieno mies jonka ajatuksia ja tuotoksia en edes pysty tälläisenä tavallisena taatelitallaajana analysoimaan.
Tuossa Helsingin ja Istanbulin välisellä lennolla, jonka muuten vietin business-luokassa courtesy of Turkish Airlines, katselin Tom Cruisen Jack Reacher-filmasointia. Tiedän että olen asiasta vaahdonnut mutta oli pakko katsoa piruuttaan se. Kertauksena vielä, ne jotka ovat lukeneet Lee Childin Jack Reacher-romaaneja tietävät että Jack Reacher on 190+cm ja 100+kg karpaasi. No Cruisen Tomppahan ei ihan yllä noihin mittoihin. No sehän on sama kuinettä Jasper Pääkkönen esittäisi allekirjoittanutta jos meikäläisestä joskus elokuva tehtäisiin. No ehkä turha vertauskuva mutta kuitenkin.
Päätin kuitenkin antaa Tomille mahdollisuuden ja päätin katsoa elokuvan. No missään vaiheessa ei Tomppa päässyt niihin karismaattisiin ja maskuliinisiin mittoihin. Ehkei se ollutkaan ohjaajan tarkoitus mutta viipyilevässä ohjauksessa ja kuvissa Tomppa pyrittiin näyttämään sellaisena syvällisenä henkilönä kuin henkisen johtajan ja maailmankaikkeuden tuhatvuotisen pelastajan pitääkin näyttää. Tuoda esiin henkistä karismaa joka on niin suuri joka peittoaa kirjoitetun hahmon fyysisen karisman. Ei onnistunut. Ei sitten millään.
Mahatma Gandhi oli varmasti fyysisesti pienempi kuin Pekka Himanen mutta henkisyydellään olisi peitonnut Pekan fyysisesti.
Älä aseta itseäsi liian suurin saappaisiin itse. Sinut asetetaan sinne muiden toimesta jos sinussa nähdään potentiaalia. Tässä kohtaa Pekan ja Tomin potentiaali on loppunut.
Jaa, miksi vedän kertomukseeni yhden kuvitteellisen hahmon? No siksi että olen kuin Pekka ja Tomppa, uskon vielä satuihin ;)
Pekkahan on tavalla tai toisella verrannut itseään Mahatma Gandhiin ja jollain käsittämättömällä avauksella johdattanut asiansa mummonsa kampaviinereihin. Hieno mies jonka ajatuksia ja tuotoksia en edes pysty tälläisenä tavallisena taatelitallaajana analysoimaan.
Tuossa Helsingin ja Istanbulin välisellä lennolla, jonka muuten vietin business-luokassa courtesy of Turkish Airlines, katselin Tom Cruisen Jack Reacher-filmasointia. Tiedän että olen asiasta vaahdonnut mutta oli pakko katsoa piruuttaan se. Kertauksena vielä, ne jotka ovat lukeneet Lee Childin Jack Reacher-romaaneja tietävät että Jack Reacher on 190+cm ja 100+kg karpaasi. No Cruisen Tomppahan ei ihan yllä noihin mittoihin. No sehän on sama kuinettä Jasper Pääkkönen esittäisi allekirjoittanutta jos meikäläisestä joskus elokuva tehtäisiin. No ehkä turha vertauskuva mutta kuitenkin.
Päätin kuitenkin antaa Tomille mahdollisuuden ja päätin katsoa elokuvan. No missään vaiheessa ei Tomppa päässyt niihin karismaattisiin ja maskuliinisiin mittoihin. Ehkei se ollutkaan ohjaajan tarkoitus mutta viipyilevässä ohjauksessa ja kuvissa Tomppa pyrittiin näyttämään sellaisena syvällisenä henkilönä kuin henkisen johtajan ja maailmankaikkeuden tuhatvuotisen pelastajan pitääkin näyttää. Tuoda esiin henkistä karismaa joka on niin suuri joka peittoaa kirjoitetun hahmon fyysisen karisman. Ei onnistunut. Ei sitten millään.
Mahatma Gandhi oli varmasti fyysisesti pienempi kuin Pekka Himanen mutta henkisyydellään olisi peitonnut Pekan fyysisesti.
Älä aseta itseäsi liian suurin saappaisiin itse. Sinut asetetaan sinne muiden toimesta jos sinussa nähdään potentiaalia. Tässä kohtaa Pekan ja Tomin potentiaali on loppunut.
Jaa, miksi vedän kertomukseeni yhden kuvitteellisen hahmon? No siksi että olen kuin Pekka ja Tomppa, uskon vielä satuihin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti