Portrait of a middle-aged man

Nothing to say :)

A sort of homecoming

Jokaisen paras hetki on kotiinpaluu. Paluumatka tosin saattaa olla hyvinkin puuduttava odotteluineen, yölentoineen, vaihtoineen ja ajeluineen. Eilen setti kesti reilun 14h. Tottahan se menee kun tietää pääsevänsä kotiin.
12 päivää, kolme maata, 4 eri kaupunkia ja tuo palumatkaa niin täytyy sano että nyt on hieman puutunut olo.
Comfortably numb, so to say.
Mukava olla takaisin kotona Mäntässä. Mukava olla arkisissa puuhissa perheen parissa. No ainakin sitten kun tämä puutuminen helpottaa :)
Eilen vedin jo sählyä oikein mukavassa paikallisessa herraseurueessa, tässä nyt mennään norppien kanssa Jyväskylään pulimaan. Illalla on vielä synttärijuhlat edessä.
Papa is a rolling stone.

Loppumetrit ja multicultural environment

Perustin tämän blogin ihan vaan kirjoitellakseni yksinkertaisia ajatuksiani tänne matkoilta ja kotimaasta. Noita reissumietteitä olin jo aikaisemmin heitellyt tuonne Facebookin status-päivityksiini ja joku niitäkin luki :)
Aluksi ajattelin etten osaa mitään tolkullista tänne kirjoittaa. No tolkusta en tiedä vieläkään mutta jotakin olen saanut suollettua. Ja nyt tuntuu että jatkan kotimaassa, tosin tahti voi olla harvemmin koska kotimaassa ei ole ajankäyttö-ongelmia :)

Tämäkin reissu lähestyy kotiinpaluuta ja sehän on aina jokaisen matkan paras hetki. Monesti matkan loppuvaiheissa vedän itselleni yhteenvedon mitä jäi käteen. Suuri osa siitä liittyy työhöni totta kai mutta jokaisesta matkasta kertyy myös henkilökohtaista kokemusta ja kehittymistä. Ja nämä asiat ovat minulle tärkeimpiä henkilökohtaisen kehittymisen kannalta.

Jo edellisessä työpaikassa sain mahdollisuuden toimia jonkin verran ns. Multicultural environmentissa eli suomeksi multikulttuurisessa ympäristössä. Minulle se oli jo silloin työn parhaita puolia. Nythän teen sitä täyspäiväisesti. Niille jotka eivät tiedä niin markkina-alueenani on Lähi-itä ja Iso-Britannia. Mistä moinen jako? Silläkin on selitys mutta sitä en tässä selvitä eikä se ole pointti.
Jokaisella maalla ja alueella on markkinoina omat erityispiirteensä. Erilaiset tekijät ja vaikuttajat vaikuttavat siihen kuinka kukin markkina toimii. Jokainen maa on erilainen vaikkakin samanlaisia piirteitä löytyy. Minusta on hienoa oppia erilaista markkinadynamiikkaa joka koostuu erilaisista säännöksistä, kulttuurista ja ihmisistä. Eli ne kuuluisat pari muuttujaa ;)

Varsinkin täällä Lähi-idässä erilaisten kulttuurien ja ihmisten kirjo on suuri. Työskentelen täällä arabien, intialaisten, pakistanilaisten, jordanialaisten, libanonilaisten, egyptiläisten, syyrialaisten, brittien ja jenkkien kanssa. Ja mahtuuhan joukkoon muutama täällä Lähi-idässä asuva suomalainenkin.
Kaikkien kanssa olen pärjännyt hyvin olemalla oma itseni ja ymmärtämällä ja hyväksymällä heidän kulttuurinsa. Ja uskokaa tai älkää niin kaikki nämä kansallisuudet nostavat suomalaisuuden maailman luotetuimpaan kastiin. Joka tasolla kun olen tavannut ihmisiä ja kertonut mistä tulen ja missä meidän ratkaisut valmistetaan saa aikaan hyväksyviä pään nyökytyksiä. Tämä kertoo paljon siitä kunnioituksesta mitä skandinaavinen ihminen saa näillä markkinoilla. Meihin luotetaan. Se helpottaa omaa asemaa mutta eihän se yksistään tee asiaa. On myös itse huomioitava erilaiset kulttuurierot toimintakulttuureissa ja pelattava sen mukaan. Ja joskus joutuu itsekin olemaan kylmä ja tyly. Mutta aina ensimmäinen lähestyminen on aina luota ja tule luotetuksi eli toisin sanoen luottamus pitää ansaita molemmin puolin.

Tämä on aihe josta voisin paasata tuntitolkulla mutta se ei nyt ole tarkoitukseni  vaan se että mun työelämä olisi hieman ehkä tylsää jos kikkailisin työkseni pelkästään teidän suomalaisten kanssa. Ei sillä etteikö suomalaisista löydy ihan yhtä monta erilaista persoonaa kuin noista eri kansallisuuksista mutta olette niin ennalta arvattavissa :)

Peace & Love :) Perjantaina taas hoodeilla :)

Dammam and the causeway to Bahrain

Just arrived yesterday to Dammam just after the F1 race was finished in Bahrain. That's the closest I've ever been to F1 race. That'll do for me :)

Dammam is the biggest city of the Eastern providence of KSA. It's grown together with several cities, Jubail, Al Khobar, Dhahran to name a few. The Eastern providence is the major industrial are in KSA and especially oil plays the major role.

This is the home of the biggest oil company in the world: Saudi Aramco. Its presence shows in every day life.  Saudi Aramco being a huge a company it employs a lot of expats from all the around the world.
A lot of western expats choose to live in Bahrain and work here in the Dammam area. As Bahrain is basically an island they built a 25km causeway from Bahrain to KSA. Not for the expats but for Bahrain being so-called little of brother of Saudi Arabia who mostly protects Bahrain from outside and inside issues.

Furthermore this causeway is the pleasure for many western expats working here. There can be several reasons but by looking from where I stand the most obvious reason must be: You can get a decent beer from Bahrain :)

PS Tomorrow is off to Dubai then and in Friday it's Mänttä again :)

Kingdom of Saudi Arabia

Eilenillalla lentelin tuolta Omanista tänne Saudi Arabian pääkaupungiin Riyadhiin. Riyadhissa on 5milj. asukasta eikä käytännössä omaa julkista liikennettä niin kuvitella saatatte että se on yksi jumalaton kaaos, ainakin täällä downtownissa. Tuo liikennekaaos leimaa koko Riyadhin kokonaiskuvaa ja ihmisiä täällä. Ihmiset ovat kuulemma lyhytjänteisempiä ja lyhytpinnaisempia täällä kuin muualla Saudeissa. Voin tuon allekirjoittaa jos vertaan omanilaisiin arabeihin jotka ovat melko vesseleitä näihin isäntiin.

No toki länsimaista ihmistä kunnioitetaan jollain tavalla jonka huomaa esim tuolla lentokentällä viisumitarkastuksessa jossa ohjaavat ihan surutta länkkärit ja inkkarit omiin jonoihinsa ja surutta poistuttavat inkkareita. No eihän se oikein olekaan mutta kuka sanoo että maailmassa asiat on oikein.

Saudi Arabia on erittäin vanhoillinen maa mutta iso osa vanhoillisuudesta johtuu satoja vuosia vanhoista perinteistä. Uusien sukupolvien ja koulutuksen myötä perinteet muuttuvat pikkuhiljaa mutta saattaa kestää useampia sukupolvia ennenkuin naisten vapaus on samalla tasolla länsimaisen naisen kanssa. Mutta täytyy muistaa että ihmisten arvot ovat erilaisia ja vapaus merkitsee toisille ihmisille erilaisia asioita.

Olen nyt vuoden ajan seurannut aktiivisesti Saudi Arabian lehdistöä joka kirjoittaa yllättävänkin vapaasti yhteiskuntansa epäkohdista. Täytyy myös antaa tunnustusta tämän maan hallitukselle ja kuninkaalle jotka aktiivisesti tiedostavat ja työskentelevät muunmuassa naisten oikeuksien puolesta. Esimerkiksi naisten valinta kuninkaan neuvoa-antavaan Shura Counciliin ja aktiivinen keskustelu naisten ajo-oikeudesta ovat merkkejä paremmasta suunnasta. Totta, onhan tämä yhteiskunta vielä kaukana länsimaisesta demokratiasta mutta matkalla kohti heille sopivaa demokratiaa. Saudi Arabialaisen yhteiskunnan voi tuomita jos haluaa mutta pitää myös antaa mahdollisuus ja ymmärtää sitä.

Tuntemani Saudit ovat koulutettuja ja avarakatseisia henkilöitä jotka omaavat vielä hyvän huumorin omaa yhteiskuntaansa kohtaan.Useimmat heistä ovat syvästi uskonnollisia mutta he eivät siitä tee numeroa ja eivätkä kyseenalaista minun uskontoa tai uskonnollisuutta. Mutta olemme samanlaisia ihmisiä samoilla iloilla ja murheilla ja se yhdistää. Ne arjen asiat yhdistää.

Toivon ja uskon että Saudi Arabiasta tulee vielä sen kansalaisille hyvä paikka olla ja elää. Kauanko se vie niin kuka sitä pystyy sanomaan mutta niin kauan kun halua ja uskoa parempaan niin se tulee ennen pitkää.

 مع السلامة

Päivät Omanissa

Tiistai-aamuna saavuin tänne Muscatiin, Omanin pääkaupunkiin jossa päivät ovat kuluneet ihan jo totutulla tavalla: Asiakastapaamisia yhdessä yhteistyökumppanin kanssa jonka jälkeen treeniä hotellin kuntosalilla ja illallinen päälle (huom! Tämä on kuiva hotellia joten iltaoluet ovat jääneet ottamatta), sitten huoneeseen ihmettelemään unentuloa. Seuraava päivä voi olla edellisen toisinto.

Tänään torstaina sattui sitten ettei mitään tapaamisia saatu aikaiseksi koska ihmiset ehkä käyvät työpaikoilla pyörimässä aamupäivän mutta pyhän viettoon tekisi jo mieli. Olen pitänyt tässä pitänyt etätoimistoa osan päivää mutta käväisinpä tuossa Muscatin kohtuu uudella Grand Mallilla. Mitään en malttanut pihinä miehenä ostaa. Kahvilla kävin kyllä.
Silmiin pisti yksi optikkoliike: Finland Optical Services. Mitään muuta Suomeen viittaavaa ei liikkeessä näkynyt joten en lähtenyt rakentamaan mitään suurta jälleennäkemisen riemua vaan jatkoin matkaa.
Ai niin... Ostinhan jotakin. Paikallisesta Carrefourista Golgatea :)

Itse olen kovasti tykästynyt tähän Omaniin. Täällä on erilaista luontoa kuin muissa arabian niemimaan maissa, todella siistiä, ihmiset ovat ystävällisiä ja yleinen fiilis on erittäin rento. Omania luonnehditaan alueen turvallisimmaksi maaksi jossa asukkaat ovat kohtuu tyytyväisiä elämäänsä ja sen huomaa.
Omanissakin on kohtuu iso expat-populaatio niin tuntuvat kyllä olevan hyvinkin sovussa keskenään ja kunnioittavat toisiaan. Asia ei ihan ole näin noissa muissa arabimaissa.
Aamulehti kirjoitti koko sivun artikkelin Omanista edellisellä viikolla ja allekirjoitan sen täysin omien kokemuksieni perusteella. Tämä taitaa olla nyt neljäs kerta Omanissa vuoden sisällä.

Mitään erityistä huomioita en ole pannut merkille johtuen kai siitä että pidän maasta ja viihdyn täällä. Voisin jopa asua täällä. Mutta eiköhän joitain tartu silmiin ja mieleen kun huomenna siirryn Saudi Arabiaan. Sieltähän riittäisi tarinoita mutta keskitytään niihin sitten siellä.

Illalla raapaisen taksilla tuohon lähelle erääseen märkään hotelliin ja märkähän tarkoittaa tässä tapauksessa että sieltä saa olutta. Mieluusti majoittuisin siellä mutta hintaluokka on tuolla parin sadan euron paikkeilla per yö ja niin pihi mies olen että ajattelen työnantajankin rahoja. Jaa miksi en kävele sinne? No kun yölämpötilakin on +35C nyt niin ajattelin että keskityn nesteiden nauttimiseen enkä niiden tuottamiseen :)

Cheerio!

Ei nyt ihan terävimmillään

En ole kauhean taitava lentokoneessa nukkuja. Käytännössä en nuku lentokoneessa ollenkaan lukuunottamatta muutamia 10min torkahduksia. Joten aina näiden yölentojen jälkeen on melko puuduksissa.

Kone laskeutui tänne Muscatiin, Omaniin aamulla 05:10. Pikaisten viisumi-muodollisuuksien ja matkalaukun poimimisen jälkeen hotellilla olin jo kello 06:00. Suihkun ja tavaroiden purkamisen jälkeen pötköttelemään muutamaksi tunniksi. Uni tuli kyllä melko nopeasti mutta kuten mulle aina käy niin matkustan vielä unissanikin. Siellä sitä Turkish Airlinesilla mentiin usvassa.

Kello pärähti 09:20 jotta joudan käymään myöhäisellä aamiaisella. Vedin sen verran tuhdin aamiaisen että menköön myös lounaasta.

Yleensä en mene tapaamisiin kun olen yön matkustanut koska ajatus ei välttämättä kulje niinkuin normaalisti. No en tiedä onko tuolla suurtakaan eroa mutta sen hivenen pienen eron takia jarruttelen saapumispäivän.
Meidän innokas partneri täällä Omanissa laittoi heti tuossa aamiaisen jälkeen tekstaria että josko sitä jo iltapäivällä käytäisiin treffaamassa pari mahdollista asiakasta. No mikä minä olen kieltäytymään jos joku innokkaasti myy ja yrittää myydä meidän ratkaisuja. Laitoin jotta ok kunhan ei heti puolelta päivin kuitenkaan. No nyt painetaan klo 15:00 asiakkaan suuntaan ja alkuillalle on vielä toinenkin tapaaminen.
Huominen ja torstai-iltapäivä jatketaan samaa rataa. Sitähän varten tänne on tultu.

Mitä nyt tässä halusin sanoa on että mieluusti vain asiakkaille kylään mutta hienoinen haaste on aina kerätä itsensä tälläisinä päivinä jotta saa suustaan jotain tolkullista :)

Btw... Lämpötila Muscatin kentällä klo 05:00 aamulla +33C. Parhaillaan varmaan huitelee +40C paremmalla puolella. Joo-o, kevät tuli sittenkin ;)

Pekka Himanen ja Tom Cruise

Olen tuossa hieman itsekseni naureskellut tuolle Pekka Himaselle. Tunnustan etten ole hänen tuotantoonsa juurikaan tutustunut ja tämänhetkiset mielikuvat perustuvat täysin iltapäivälehtien uutisointeihin.
Pekkahan on tavalla tai toisella verrannut itseään Mahatma Gandhiin ja jollain käsittämättömällä avauksella johdattanut asiansa mummonsa kampaviinereihin. Hieno mies jonka ajatuksia ja tuotoksia en edes pysty tälläisenä tavallisena taatelitallaajana analysoimaan.
Tuossa Helsingin ja Istanbulin välisellä lennolla, jonka muuten vietin business-luokassa courtesy of Turkish Airlines, katselin Tom Cruisen Jack Reacher-filmasointia. Tiedän että olen asiasta vaahdonnut mutta oli pakko katsoa piruuttaan se. Kertauksena vielä, ne jotka ovat lukeneet Lee Childin Jack Reacher-romaaneja tietävät että Jack Reacher on 190+cm ja 100+kg karpaasi. No Cruisen Tomppahan ei ihan yllä noihin mittoihin. No sehän on sama kuinettä Jasper Pääkkönen esittäisi allekirjoittanutta jos meikäläisestä joskus elokuva tehtäisiin. No ehkä turha vertauskuva mutta kuitenkin.
Päätin kuitenkin antaa Tomille mahdollisuuden ja päätin katsoa elokuvan. No missään vaiheessa ei Tomppa päässyt niihin karismaattisiin ja maskuliinisiin mittoihin. Ehkei se ollutkaan ohjaajan tarkoitus mutta viipyilevässä ohjauksessa ja kuvissa Tomppa pyrittiin näyttämään sellaisena syvällisenä henkilönä kuin henkisen johtajan ja maailmankaikkeuden tuhatvuotisen pelastajan pitääkin näyttää. Tuoda esiin henkistä karismaa joka on niin suuri joka peittoaa kirjoitetun hahmon fyysisen karisman. Ei onnistunut. Ei sitten millään.
Mahatma Gandhi oli varmasti fyysisesti pienempi kuin Pekka Himanen mutta henkisyydellään olisi peitonnut Pekan fyysisesti.
Älä aseta itseäsi liian suurin saappaisiin itse. Sinut asetetaan sinne muiden toimesta jos sinussa nähdään potentiaalia. Tässä kohtaa Pekan ja Tomin potentiaali on loppunut.
Jaa, miksi vedän kertomukseeni yhden kuvitteellisen hahmon? No siksi että olen kuin Pekka ja Tomppa, uskon vielä satuihin ;)

Reissuun käy reissumiehen tie

Tutulla Hki-Vantaan lentokentällä tässä odottelen lentoa Istanbuliin josta sitten jatkoyhteys Muscatiin Omaniin.
Vielä ei pulppua juttua kun täällä kotimaassa vielä on mutta eiköhän sekin matkan joutuessa sieltä tule.
Ainoa asia joka tässä nyt vähän huvittaa on Pekka Himanen ja mummon kampaviinerit mutta ei sitäkään jaksa vielä analysoida :)

A little bit of hassling with the layout

Just hassled and tested a little bit of different layouts here but then I decided to do what I shouldn't do.

Normilenkki ja automaatio

Tuossa fillarilenkillä ollessani pähkäilin "pienessä" päässäni että miksi uraudun aina samalle lenkille tai lenkeille. Mun normi fillarilenkki iltaisin on tuo reilu 30km jota olen polkenut nyt jo kolmatta kesää/kautta. Tosin viikonloppuisin aikataulujen salliessa olen ajellut Keurusselkää ympäri. Tulin johtopäätökseen että urautuminen johtuu rutiinista. Tiedän koska vaihdan isompaa vaihdetta, tiedän koska syke nousee, tiedän koska syke laskee, tiedän koska kiihdytän, tiedän koska jarrutan, tiedän vaistomaisesti. Pystyn ajamaan nuo lenkit mielessäni. Rutiinista tulee automaatio. Automaatio on liike johon kuuluu tietyissä kohtaa erilaista rasitusta automaationa. Liike pysähtyy kotipihaan mutta automaatio jatkuu hyvään oloon.
Sama juttu on muuten tuon uimisen kanssa. Sehän on tasaista puurtamista. Hyvin erilaista pyöräilyyn. Mutta siinäkin liikkeestä tulee automaatio. Yleensä ensimmäinen puoli kilometriä menee automaation hakemisessa. Automaatio ottaa vallan pikkuhiljaa puolen kilometrin ja kilometrin välissä. Kilometrin jälkeen toinen meneekin sitten ihan automaation vallassa. Siinä tilassa jatkaisi helposti kahden kilometrin jälkeen mutta esiin astuu energian tarve. Energia onkin sitten oma aiheensa.

Saas nähdä mitä tästäkin tulee mutta aloitan nyt.

Noilla retkilläni tuonne Lähi-Itään olen päivittänyt Facebookkiin huomioita matkan varrelta joista jotkut ovat olleet ihan ajanvietettä itselle matkan varrelta. Tavallisesti päivitykseni ovat ihan höpöjä liittyen pääasiassa liikuntaharrastukseeni ja välillä taas mitä nyt sattuu päähän pulpahtamaan.
Päätin nyt että ryhdyn treenaamaan myös tätä kirjoittamista ja jätän turhan jauhamisen vähemmälle. Aiheet eivät todennäköisesti muutu mutta mihin koira karvoistaan pääsisi. Mutta tällä tavoin haluan tallentaa ajatuksiani muille luettavaksi tai hävettäväksi. Tästä se alkaa.... kai ;)