Comeback.... Maybe

Tuli yhtäkkiä tunne että tsekkaanpa läpi vähäisen blogi-kirjoitteluni joka meni pöytälaatikkoon loppukesästä 2013.
Kesäisen tapahtuman jälkeen netti, some yms päivitykset ei jaksanut kiinnostaa vaan tosi elämän kohtaamiset tekivät niin suuren vaikutuksen että nämä nettihöpinät tuntuivat aivan turhilta. Tälläistä tämä on kaiketi, kausiluonteista.

No oli kuitenkin ihan hauska lukea nuo vähäiset kirjoitukset että taidanpa taas tänne heitellä hieman ajatuksia ja ehkä myös kuvia. Ehkä näin saisin myös kuvaus-harrastuksen alkuun :)

Palataan :)

Kohtaamisia sosiaalisesta mediasta tosielämän mediaan

Sain kunnian olla mukana järjestämässä tapahtumaa jonka tavoitteena oli yhdistää nykyisiä paikkakunnalla asuvia ja entisiä paikkakunnalta joskus muuttaneita ihmisiä.

Sosiaalisen median kautta olivat ystävät tehneet ansiokasta työtä saattaa näitä ihmisiä yhteen ryhmään jossa syntyi aktiviinen keskustelu ja ahkera kuvien jako menneiltä vuosilta. Jo edellisenä kesänä oli jo järjestetty pienimuotoinen tapaaminen näille ihmisille juhannustorin yhteyteen.

Näiden asioiden ja tapahtumien innoittamana pieni ryhmä henkilöitä sai idean josko seuraavana kesänä järjestäisiin isompi tapahtuma aiheesta ja mahdollisuus myös oikeisiin luokkakokouksiin. Tässä vaiheessa minua pyydettiin mukaan. Syytä en tiedä. Kellekään en ole pahaa tehnyt ;) Suostuin koska olin seurannut sosiaalisessa mediassa näitä asioita ja se kuulosti sopivan haasteelliselta ja tarkoitukselliselta.

Koska kyseessä oli ryhmä yksityishenkilöitä ilman rahallisia resursseja päätimme heti kättelyssä luottaa melkein täysin sosiaaliseen mediaan. Tietoinen riski mutta toisaalta iso mahdollisuus. Ajankohdan päätettyämme loimme tapahtumaan ja vastaanotto yllätti meidät täysin. Muutama sata osallistujaa ilmoittautui heti ensimmäisten viikkojen aikana viime vuoden marraskuun lopulla vaikkei meillä ei ollut hajuakaan vielä ohjelmasta eikä yhteistyökumppaneista.
Talven edetessä tämä ilmoittautunut osallistujamäärä kasvoi tasaisesti ja auttoi meitä saamaan lisää toimijoita mukaan. Marraskuun lopusta heinäkuun loppuun oli pitkä aika ja varoimme hehkuttamasta liikaa asioita jottei osallistujat puudu. Pelkäsimme sitä myös omalta kohdaltamme koska tie oli pitkä ja monenlaista elämänvaihetta kuului matkaan.

No heinäkuu koetti vihdoin ja todellisuus hiipi pikkuhiljaa eteen. Olimme saaneet kasattua omasta mielestämme hienon ja monipuolisen ohjelman - Kiitos siitä kaikille yhteistyökumppaneille - joka tarjosi jokaiselle jotakin. Viime hetkillä saimme ohjelmaan erittäin miellyttäviä yllätyksiä.

Totuuden hetki koitti sitten pe 26.7.2013 klo 12 jolloin näimme kuinka hyvin tietoinen riskipäätöksemme toimi. Tori täyttyi sadoista ihmisistä. Lavalta oli huikea seurata sitä ihmismäärää joka oli tullut tapaamaan toisiaan.
Viikonlopun aikana kuljin eri tilaisuuksista toiseen ja seurasin eritoten ilmapiiriä ja niitä kohtaamisia joita varten tapahtuma oli järjestetty. Arviolta pari tuhatta ihmistä kävi tapahtumissa viikonlopun aikana ja joka paikassa hyvän mielen määrä oli käsin kosketeltavissa. Todistin lukemattomia onnellisia kohtaamisia.
Tunsin itse syvästi että tämä oli se minkä takia tapahtuma luotiin ja se liikutus on edelleen minussa.

Sosiaalisen median kautta pääsimme tosielämän kohtaamisiin. Ja kuinka paljon parempaa ja arvokkaampaa se on. Itse sain vahvistuksen siitä sosiaalinen media on hyvä renki mutta se ei saa korvata tosielämää.

Kiitos kaikille jotka osallistuivat tapahtumaan niin kävijänä kuin toimijana. Teitte juuri elämästäni yhtä uskomatonta kokemusta rikkaamman :)

What's Going On

Nuorena poikana 70-luvun loppupuoliskolla Vilppulan kirjastossa Elvis-levyjä kuunnellessani ja Poliisi Kertoo-kirjoja lukiessani tunsin että nyt on korvissani on jotakin sellaista joka saa mieleni keskittymään ja tuntemaan positiivisia fiiliksiä. Vaikka olin kasvanut isosiskojeni vaikutuksen alla niin heidän musiikkitouhuista ei kauheasti jäänyt mieleen kuin Suosikki-lehdet ja Bay City Rollers ja sekin lähinnä huvittavuudessaan.

70-luvun lopulla koitti ns Teddy Boy-kausi joka oli suoraa jatkumoa Elvis-diggailusta. No muuta Teddy-poikaa siinä ei ollut kuin musiikki ja bootsit joista itse sahattiin korot lyhyemmiksi. Vaikutteet ja bändit tulivat siskolta ja hieman vanhemmilta kavereilta. Oli Matchboxia, Crazy Cavania, Teddy&Tigersiä ja hieman myöhemmin Stray Catsia ja Polecatsia.

80-luvun alkupuolella Teddypoika-buumin mennessä ohi niin muutaman kaverin isoveljen myötä tutustuin Deep Purpleen, Uriah Heepiin, Rainbowiin, Eric Claptoniin, Jimi Hendrixiin, Zeppeliiniin, Genesikseen, Rushiin, Pink Floydiin ja moneen moneen muuhun. Se oli mieltäräjäyttävää aikaa yläasteikäiselle. Yhdessä vaiheessa kylmän sodan kasvamistuskissa en pystynyt menemään nukkumaan jos en kuunnellut tiettyä tai tiettyjä levyjä ensin.

Tämä vaihe kuitenkin johti siihen että kiinnostuin musiikista entistä enemmän. Tutustuin lisää erilaisiin bändeihin ja niihin liittyvään kirjallisuuteen ja lehdistöön. Oli myös epätoivoisia viritelmiä oppia soittamaan jotakin mutta eihän siitä meikäläisen kärsivällisyydellä mitään tullut. Eikä ole tähänkään päivään tullut vaikka omistankin jokusen instrumentin. Tosiaan silloin jo kävi selväksi että musiikin kuuntelu ja jonkinnäköinen ymmärtäminen olisi enemmänkin meikäläisen heiniä. Eri musiikin eri tyylilajeihin olen tutustunut melkoisen laajasti ja se näkyy myös levyhyllyssä. Enhän minäkään mikään täydellinen joten tietyt tyylilajit ovat olleet kyllä absoluuttisen no no kuten esim kotimainen iskelmä jos se kenellekään yllätyksenä tulee.

Progressiivinen musiikki on näytellyt varmasti suurinta osaa tuon musiikkielämäni aikana ja se on sitä edelleen kuin vanha ystävä. Sen tyylilajit aina tuonne progemetalliin on käyty läpi. Myös metallin saralla on Mathcoret, Jazz Metallit, Math Metallit sun muut on tullut katsastettua.

Vanhemmalla iällä myös Punk on saanut enemmän jalansijaa levylautasella vaikka nuorempana se oli sitä no no-sarjaa. Eli tiettyä "radikalisoitumista" on esiintynyt tai sitten se on vain ehkä asioiden laajempaa ymmärtämistä.

Jazzin ja Funkin ohella Soul on ollut välillä sellaista aikakausimusiikkia johon on ollut mukava palata tiettyjen vaiheiden jälkeen. Mulle musiikki ja sen genret on vähän sellaista kausiluontoista. Tiettyinä aikoina uppoaa joku tyylilaji ja muina joku toinen. Ei ennalta määritettävissä.

Tässä vaiheessa tullaan päivän epistolaan... Nyt pidemmän aikaa nyt on ollut vaihe ettei oikein mikään noista tutuista tyylilajeista ei oikein uppoa. (Tai siis korjataan hieman, tietyt klassikkolevyt uppoavat aina.) Kuuntelee kyllä joo mutta ei oikein herätä mitään fiiliksiä.

Kunnes eräänä päivänä luin uudesta Rytmi-lehdestä artikkelin John Legendista jota verrataan itseensä Marvin Gayehin. Kuuntelin Spotifyista muutaman biisin ja varsinkin The Roots-yhtyeen kanssa tehty levy herätti  takaisin tähän Soul-musiikkiin. John Legendiä tilaukseen ja samalla kaivoin levyhyllystä Marvin Gayen What's Going On-levyn. Voi sitä grooven määrää, komiaa ääntä ja soittajien taitoa. Niin helpon kuuloista mutta niin vaikeaa. Täydellistä.

Marvin Gaye

Levätköön Marvin rauhassa. Onneksi hänen musiikkinsa elää hänen levyillään. Tervetuloa John Legend!

John Legend & The Roots: I can't write lefthanded

Twiitaten ja fillaroiden

Olen tässä viime vuosina ollut kiinnostunut uusista asioista. Suurin syy on varmasti tämä muodonmuutos joka on saanut laajentamaan omia rajoja ja menemään jopa boksin ulkopuolelle. Ei tosiaankaan mitään dramaattista vaan uutta ja vaihtelua. Tästä esimerkkinä hiusten kasvatus yli 15 vuoden hiuksettomuuden jälkeen joka on sinänsä on yllättänyt monet ihmiset koska yleinen harhaluulo on ollut että mulla ei kasva enää hiukset. Ehei, täysin omissa käsissä ollut tämä hiusten mitta :) No tämä oli hienoinen sivujuonne aiheesta mutta näitä kaikkia asioita ovat rakkaat ystäväni ja kaverini saaneet lukea facebookista kyllästymiseen asti.

Mikään uutinen ei ole myöskään se että maltoin ostaa vihdoin uuden fillarin. Olen viime  vuosina taivaltanut useamman tuhannen kilometriä tänä kesänä 19 vuotta täyttävällä vanhalla ratsullani. Viime kesänä yksistään 2600km ja tänä kesänä ehti kertymään jo 600km. Yhteismäärä viimeisen parin kesän ja kuluvan kesän ajalta on noin 4000-5000km. Nyt vanha ratsu siirtyy eläkepäiville terassi-, kauppareissu yms huviajeluratsuksi

"old lady"

Uusi ratsu Focus Mares AX1.0 2014 on tietenkin ollut unelmien täyttymys ja omaa luokkaansa tälläiselle "aktiiviharrastajalle". Lukkopolkimiin on pikkuhiljaa totuttu ja sopiva ajoasentokin on löytymässä. Parissa viikossa on tullut 330km joista parisataa pelkästään viime viikolla. Ensihuollonkin vois jo tilata.

"new lady"

Fillaroinnista twiittailuun... Avasin aikoinani ihan kokeilumielessä profiilin Twitter-palveluun. Facebook-käyttäjätaustalla ei Twitter-logiikka avautunut alkuunkaan ja silloin aika nopeasti jätin profiilini uinumaan.
Facebookkihan on ihan mukava kanava kommunikoida tuttujen ja kavereiden kanssa. Ja voihan sitä käyttää myös melko hyvin erilaisten tapahtumien kommunikointiin ja ryhmien muodostamiseen.
Silti kaipasin jotain uutta ja erilaista kommunikointia uusien persoonien kanssa. Tässä kohtaa päätin tsekata Twitterin uudestaan. Alkuun tunne oli sama kuin ensimmäisellä kerralla sitä kokeillessani mutta päätin annan tälle nyt hieman aikaa ja vaivaa.
Se kannatti ja nyt ymmärrän Twitter-logiikan. Onko se hyvä vai huono niin se jää nähtäväksi. Hyviä puolia on tullut vastaan. Ihan uusien ihmisten ja persoonien olen saanut kommunikoida mielen määrin mutta jotenkin vielä tuntuu hengästyttävältä pääasiassa julkisten henkilöiden päivitystahti ja sisältö vaikkakin monella heistäkin tuntuu löytyvän mainiota itse-ironiaa jota rakastan huumorimuotona yli kaiken.

Joo... Olen jo lievässä koukussa Twitteriin. Tunnustetaan. Nähtäväksi jää myös nouseeko mun persoona siellä esiin vaiko jäänkö päivitysautomaatiksi. Couldn't care less :)

Jussi

Minoon syntyny pohojjammaalla herran vuonna 1969. Tarkemmin sanottuna Nurmoos.
Sillä seuruulla kaikkia Juha-, Jukka-, Juho-, Juhani- ja Johannes-nimisiä kutsuttihin Jussiksi. No niinhän sitten mullekin kävi notta mua kutsuttihin aina Kiiltomäen Jussiksi kun olin nuori kloppi. Jussi-nimi oli käytössä niin vahvasti notta kouluhun mennes mulle tuli täytenä yllätyksenä notta mun nimi onkin Jukka. Opettaja kutsui Kiiltomäen Jukkaa johon mä sitten notta minoon Kiiltomäen Jussi! No opettaja sitten sanoo notta näin paperiis lukoo notta Jukka. Aattelin notta mitä ristusta! Kotona kuitenkin selvis notta asia on näin.
Täs on nyt sitten sen jälkehen elelty asian kanssa ja tullahan elelemähän. Raskasta on ollu mutta enköhän seleviä.

The Trip

I decided not tell long stories about our trip but to show some pictures along the way.
Hope you like it :)

Strasbourg:

Nancy:

On the way to Verdun:

Metz:

The Maginot line:

Luxembourg: Anna et Jean

Bastogne:

Trier:

Wiesbaden/Erbach:

Bertie

Tuossa eilen messuosastollamme vieraili paikallisen partneri-yrityksen toimitusjohtajan isä Bertie.
Bertie 89-vuotias eläkkeellä oleva sähköinsinööri. Bertie työskenteli aikoinaan Pohjois-Irlannin sähköverkkoyhtiöllä ja on jäänyt eläkkeelle vuosikymmeniä sitten.

Bertie on hyvin kärryillä nykypäivän sähkömaailman haasteista ja on erittäin terävä myös nykymaailman haasteiden kanssa. Bertie käyttää aktiivisesti iMacia. Kotinsa alakerrassa hänellä on iPad. Puhelimena hänellä iPhone. Tsekkailee uuttaa musiikkia Spotifyista ja ostaa levynsä iTunesista. Tilailee juttuja Amazonista ja on mutenkin erittäin vikkelä käyttämään nettiä jokaisessa asiassa. Bertien poika kertoi että välillä isä opettaa hänelle juttuja netissä.

Bertie ajelee edelleen autolla ja oli ostanut jonkin aikaa sitten uuden auton. Ainoa myönnytys hänellä oli ikää kohtaan ettei hän enää ota yhtäkään olutta kun on autolla liikenteessä.

Poika sanoi hänelle kun Bertie ilmoitti vielä illalla leikkaavansa kotitalonsa aitaa: "Dad, you should relax" johon Bertie tokaisi "Oh, I may when I grow a little bit older"

Hats off to Bertie.